Lupaus

Olen aina ollut kova tekemään käsilläni. Syksyisin selailen läpi kaikkien mahdollisten opistojen ja yhdistysten käsityökurssien tarjonnan ja pinterestistä tulee harva se päivä selattua löytyisikö mitään kivaa pikku ohjetta johonkin näpertelyyn. Käsityöt ovat minulle sitä omaa aikaa ja "terapiaa", josta ei pitäisi ottaa mitään stressiä. Nyt kuitenkin havahduin siihen, että mielessäni kolkuttaa vähän väliä joku keskeneräinen tai viimeistelyä vaille oleva käsityö. Niin ihanaa kuin onkin aloittaa uusi projekti ja opetella jokin uusi tekniikka, päätin nyt, että yksi kerrallaan teen nuo kaikki keskeneräiset loppuun mieltäni kolkuttamasta... Ja sitten vasta aloitan jonkun uuden projektin!
Ensimmäikseksi "keskeneräisestä valmiiksi" -projektiksini valitsin vanhanajan nallen, jonka aloitin ehkä viime keväänä, mutta joka syystä tai toisesta unohtuikin kaappiin. Ehkä villasukkien tieltä, joita täytyi tietysti ruveta neulomaan joulua varten.

Olikin hurjan ihanaa kaivella nallen palaset taas kaapista ja hypistellä noita ihanan pehmeitä mohairkankaita, Ja miettiä miten asettelisi korvat ja kirjoisiko suupielet hymyilemään vai totisempaan ilmeeseen. Oikeastaan nallesta on suurin työ jo takana, koska kaikki palat on ommeltu. Enää on täyttö, nivelten laitto ja kokoaminen. Ja viimeistely.
Ja sitten uusi projekti. Luulen, että kun saan nämä keskeneräiset reppanat pois kaapeista, onkin taas kaksinverroin kivempaa aloittaa jotain uutta.

Onko muita yli-innokkaita käsityöihmisiä? Haaliiko kukaan muu käsitöitä yli oman tarpeen? Kohtelotovereita kaivataan, haha!