Gluteenittomat maapähkinäkeksit

   Tässä olisi helppo gluteeniton keksiohje. Helpompaa keksiohjetta tuskin löytää, ja tämä takuulla vie kielen mennessään:) Alkuperäinen englannin kielinen ohje löytyy täältä,  jos joku sellaista kaipailee.

1 Kanamuna

2,5 dl Maapähkinävoita

2,5 dl Sokeria

1 tl Vanilijasokeria ( vähän enemmänkin voi laittaa:))

   Sekoita aineet kulhossa, annostele pellille kukkurallisen teelusikan kokoisia palloja, paina haarukalla ristikkokuviot kekseihin ( ruokaöljy auttaa jos haarukkaan tarttuu taikinaa)

   Paista 175 asteisessa uunissa 10-12 min. Anna jäähtyä. Herkuttele:)

''50% tavaroista ja vaatteista lähtee''- haaste

On ihme juttu miten paljon turhaa tavaraa tulee haalittua kaikki kaapit täyteen. Jos yksikin hylly on tyhjillään, niin täytyyhän sillekkin hyllylle keksiä jokin funktio....

Tai sitten ei.

Kauan kestäneen tavaran hamstraamisen, ainaisen järjestelyn ahdistuksen, ajan puutten  ja minimalisti asuntojen ihastelun jälkeen päätin tehdä asialle jotain. Ryhtyä tuumasta toimeen. Päätin että tästä eteenpäin rupean määrätietoisesti tyhjentämään kotiamme kaikesta turhasta, tavaroista ja vaatteista jotka vain vaihtavat paikkaansa lattialla tai pölyynyvät kaapissa. Unelmani on muutenkin, että saisimme joskus sen oman kodin joka olisi pienempi kuin nykyinen yli 100 neliön vuokra-asunto...noin 85 neliöinen puutalo hellalla ja puulattialla olisi ihan kiva, mutta näillä tavaroilla ei kyllä pienempään asuntoon mennä.



Aloitin keittiön muovi-astia kaapista. Siellä oli säilytysrasioita ruualle ihan yli tarpeen, kuitenkin käytän vain sitä valkoista ja sinistä. Vatkauskulhojakin oli kolme kappaletta, yksi joutaa kirppikselle kyllä. Tarjottimia oli kolme kappaletta...mietin että milloin oikeastaan tarvitsin tarjotinta...isänpäivänä viimeksi! säästin yhden.

Siinä se nyt oli, pahvilaatikko lähdössä kirppikselle:)
ja paljon tyhjempi kaappi:)


Piti mun näköjään laittaa sinne tyhjälle hyllylle edes yksi astia:D ( vieläkin tuntuu että kaapissa on liikaa tavaraa, mutta hyvä alku tämä mielestäni oli kuitenkin:)

ja tämä haaste ei jää tähän yhteen kaappin. 

Ainakin toivon, että jaksan jatkaa tätä tavaran karsimista siihen pisteeseen asti että meillä olisi puolet vähemmän tavaraa nurkissamme. 

Ja jos sieltä löytyy muita tavaran karsijoita, mielelläni kuulisin teidän kokemuksianne.

Uskon, että tavara ja raha ei tee onnelliseksi, se pikemminkin tekee onnettomaksi jos sitä on liikaa.

Juutalaisessa sananlaskussa asia on kiteytetty mielestäni hyvin:

Where there is too much.

Something is missing.

(vapaasti suomennettuna)

Sielä missä on liikaa, 

jokin puuttuu.

Lupaus

Olen aina ollut kova tekemään käsilläni. Syksyisin selailen läpi kaikkien mahdollisten opistojen ja yhdistysten käsityökurssien tarjonnan ja pinterestistä tulee harva se päivä selattua löytyisikö mitään kivaa pikku ohjetta johonkin näpertelyyn. Käsityöt ovat minulle sitä omaa aikaa ja "terapiaa", josta ei pitäisi ottaa mitään stressiä. Nyt kuitenkin havahduin siihen, että mielessäni kolkuttaa vähän väliä joku keskeneräinen tai viimeistelyä vaille oleva käsityö. Niin ihanaa kuin onkin aloittaa uusi projekti ja opetella jokin uusi tekniikka, päätin nyt, että yksi kerrallaan teen nuo kaikki keskeneräiset loppuun mieltäni kolkuttamasta... Ja sitten vasta aloitan jonkun uuden projektin!
Ensimmäikseksi "keskeneräisestä valmiiksi" -projektiksini valitsin vanhanajan nallen, jonka aloitin ehkä viime keväänä, mutta joka syystä tai toisesta unohtuikin kaappiin. Ehkä villasukkien tieltä, joita täytyi tietysti ruveta neulomaan joulua varten.

Olikin hurjan ihanaa kaivella nallen palaset taas kaapista ja hypistellä noita ihanan pehmeitä mohairkankaita, Ja miettiä miten asettelisi korvat ja kirjoisiko suupielet hymyilemään vai totisempaan ilmeeseen. Oikeastaan nallesta on suurin työ jo takana, koska kaikki palat on ommeltu. Enää on täyttö, nivelten laitto ja kokoaminen. Ja viimeistely.
Ja sitten uusi projekti. Luulen, että kun saan nämä keskeneräiset reppanat pois kaapeista, onkin taas kaksinverroin kivempaa aloittaa jotain uutta.

Onko muita yli-innokkaita käsityöihmisiä? Haaliiko kukaan muu käsitöitä yli oman tarpeen? Kohtelotovereita kaivataan, haha!

36 tapaa pysyä luovana

1. Tee listoja
2. Pidä muistikirja mukana, aina.
3. Kirjoita tarina.
4. Pysy poissa tietokoneen luota.
5. Ole muissa maailmoissa, uneksi.
6. Lopeta itsesi ruoskiminen
7. Pidä taukoja.
8. Laula suihkussa.

(Kuva Pauliinan ottama)

9. Juo kahvia tai teetä, tai vaikka kaakaota.
10. Tunne itsesi.
11. Kuuntele uutta musiikkia.
12. Ole avoin.
13. Ympäröi itsesi luovilla ihmisillä.
14. Kysy mielipide.
15. Tee yhteyistyötä.
16. Älä luovuta.
17. Harjoitus tekee mestarin.
18. Salli itsesi tehdä virheitä.
19. Käy jossakin uudessa paikassa.
20. Katso tuntemattomia elokuvia.
21. Lepää paljon.
22. Mieti, mitkä ovat parhaat puolesi.
23. Ota riski.
24. Riko sääntöjä.
25. Tee asioita joita rakastat.
26. Älä painosta itseäsi.
27. Lue sivu sanakirjasta.
28. Tee ajatuskartta.
29. Hankkiudu eroon turhista tavaroista.
30. Kirjoita ideat ylös.
31. Siivoa työpisteesi.
32. Pidä hauskaa.
33. Tee jokin keskeneräinen asia loppuun.
34. Leiki lasten kanssa.
35. Opettele uusi taito.
36. Kysy "miksi?"

Kuka on Pau?

Olen kahden pienen pojan äiti, vaimo ja käsityöläinen.

Pidän hiljaisista ja hitaista aamuista, kahvista, kauniista sanoista, tyhjästä tiskipöydästä ( never happens), siitä kun poikani hyökkäävät yhteistuumin kimppuuni juuri kun olen oikaissut itseni lattialle...

On mahtavaa seurata poikieni iloa arjen pienistä asioista!

...Rakastan luontoa, sen hiljaisuutta ja kauneutta. Olen oppinut rakastamaan Suomen metsiä, vaikka ne tuntuivat ennen niin tavallisilta, mutta näin ''vanhempana'' olen löytänyt niiden eksoottisen puolen.

 Kaipaan yksinkertaisempaa elämää, elämää jossa olisi aikaa pysähtyä ja olla läsnä. Haluaisin valmistaa perheelleni ruuan oman maan antimista ja hakea kanamunat omasta pienestä kanalasta. Elämää jossa meillä olisi vähemmän tavaraa, juuri sen verran kuin tarvitsemme...ei menisi minun kaikki vapaa-aika siivoamiseen.

Ja rakastan valokuvausta. Valokuvaan mielelläni ihmisiä ja luontoa, hauskoja hetkiä.

(Valokuvat ovat omia ottamiani, ethän käytä niitä ilman lupaa)

Kuka on Mau?

Minä olen Maiju,

26-vuotias kampaaja, vaimo ja taivaanrannanmaalari, jonka mielestä maailman parhaita asioita ovat ainakin:

Keitetyt porkkanat voin kanssa.

Kävelyretket.

Uuden oppiminen.

Dokumentit.

Meidän oma pieni perhe, eli minä, mieheni F ja koiramme Alvi. Ja meidän omat hölmöt jutut.

Yötaivas ja sen katselu.

Venytteleminen.

Syksy, metsät ja varsinkin ne kaksi yhdessä.

Päärynät.

Aamut.

Villasukkien neulominen (ja käyttäminen).

Leipominen, ruuanlaitto ja kaikki siihen liittyvä, varsinkin mummuni kanssa, jolta saa aina parhaat vinkit ja reseptit.

Syvälliset keskustelut.

Talvi ja hiihtäminen.

Sade.

Koirat, kissat, hevoset, delfiinit, kanarialinnut, vuohet, mangustit, kanit. Ja kaikki muut eläimet.

Uusien teemakujen maistaminen.

Nutturat.

Maatuska- ja lankakokoelmani. Kumpiakin löytyisi kotoani aivan liikaa, jos olisin miljonääri.

(Aiheeseen liittyvät kuvat ovat sieltä täältä instagramistani napsittuja.)