Betoniruukut

Betoni on kaunis ja helppo materiaali tehdä esimerkiksi ruukkuja kevään kauniimmille kukille terassille tai vaikka keittiön pöydälle.

Muotteina kannattaa käyttää sellaisia astioita jotka antavat vähän periksi, kuivunut betoni on silloin helpointa irrotta muotista, silikonimuotit ovat ehdottomasti parhaimpia. Vanhat jäätelörasiat tai jugurttipurkit käyvät myös oikein hyvin. Betonitöissä ei kannata käyttää mitään parhaimpia keittiövälineitä, sillä niitä ei välttämättä saa enää betonista puhtaaksi.

   Betoni on ihoa ärsyttävää, joten betonitöitä tehtäessä olisi hyvä käyttää kumihanskoja ja hengityssuojainta.

Tarvikkeet:

Sementtilaastia

vettä

Ruokaöljyä

kiviä/hiekkaa

Muoviämpäri

Kauha/keppi sekoitusta varten 

Muotteja 

kumihanskat

hengityssuojain

1. Muotit öljytään sisäpuolelta, jotta kuivunut betoni lähtisi helpommin irti muoteista. Jos haluat tehdä ruukun, tarvitset kaksi eri suuruista astiaa jotka menevät sisäkkäin. Öljyä isompi sisäpuolelta ja pienempi ulkopuolelta. 

2. Sementtilaastista ja vedestä sekoitetaan muoviämpärissä vähän puuroa paksumpaa velliä. Kun siitä muotoilee kädessä pallon, sen tulisi pysyä muodossaan, mutta kun kättä heiluttaa sivusuunnassa pallon tulisi levähtää.

3. Betoni jähmettyy nopeasti, joten betonipuuro kaadetaan heti muotteihin ja muotteja varovasti kopsautetaan maata/pöytää vasten, jotta ilmakuplat lähtisivät pois. 

   Ruukkua tehtäessä täytä kaksi kolmasosaa isosta muotista betonilla ja paina pieni muotti sen sisään, laita kiviä/hiekkaa painoksi ( itse teippaan vielä ilmastointiteipillä ison muotin reunasta reunaan niin että teippi pitää pienen muotin paikoillaan.

4. Työt asetetaan kuivumaan huoneen lämpöön muovin alle, sopiva kuivumisaika on n. 3-4 pv, mutta muovia voi jo raottaa seuraavana pvnä. Tarkoitus on että työt eivät kuivuisi liian nopeasti, ja halkeaisi.

Suru ja ilo

Viimeinen kulunut kuukausi on ollut vähän raskasta aikaa. Tänne kirjoittaminen ja moni muukin asia on ollut katkolla, koska en ole vain jaksanut. Menetin minulle rakkaan ja tärkeän ihmisen.
Jokainen, joka on joskus menettänyt jonkun rakkaan, tietää miltä se tuntuu ja miten suurin suru lamaa ja ottaa oman aikansa. Mutta onneksi elämä jatkuu ja kauniita ja kivojakin asioita tapahtuu ympärillä.

Eilinen oli yksi semmoisista kivoista päivistä. Minä, serkkuni ja serkkuni äiti teimme nimittäin karjalanpiirakoita. Se on työlästä, mutta hirveän mukavaa puuhaa. Ja harva asia maistuu yhtä hyvälle, kuin tuoreet, itse tehdyt karjalapiirakat. Puhumattakaan siitä miten mukavaa on viettää päivää naisten kesken leipoen ja jutustellen. Ihan liian harvoin tulee oikeasti tehtyä asioita yhdessä ystävien kanssa. Pitäisi useammin kokoontua samaan keittiöön laittamaan ruokaa, tai vaikka syksyllä samalle takapihalle haravoimaan lehtiä.

Mutta, kiinnostaisiko jotakuta ohje ja tarkemmat kuvat karjalanpiirakoiden teosta? Ajattelin leipoa näitä pakkaseen vielä lähiaikoina ja silloin olisi oiva hetki ottaa parempia kuvia ja kertoa minun epäammattimaisi neuvojani aiheesta.

PS. Helmikuun lopussa multiin laitettu inkiväärin juuri alkaa vihdoin osoittaa elämisen merkkejä! Saako tuulettaa?

♥: Maiju